Nimetön

Tajunnanvirta kirskuen saapuu
järjen hyljättyyn satamaan
Ruoste roiskuu ilman poikki
ja haavoittaa lammen peilipintaa

Lattian alta etsien käy
löytämään polkua uutta
poika tuo pörrötukka,
pieni onnen hylkäämä havukka

Matoset tietänsä läpi syö
Kengännauhoihin sade lyö
Ylityö, mielen rasite juuri
lyö, nyt kuolioon tää
yliajatuskuuri

Oon mielikuvitukseton
ja sielun huvitukset on
kovin hataria, mutta
suurella kaavalla toteutuvia