Nimetön

polte sielujen meressä
syvällä
synkässä aaltojen syleilyssä
meri, jossa
virrat katseellasi liehität
meri, jonka
kosketuksellasi saat kiehumaan

kuin leväinen kalasatama
aamujen vienossa kajossa
olisi viimein löytänyt
oman paikkansa
kuolleiden kalojen ympäröivien katseiden
kylmien öiden
ja haaleiden aamujen
siirryttyä syrjään,
auringonlasku ei ole
kauniimpaa kokenut
kunnes sinun kauttasi
heijastuen lipuu se
hiljaisilla aalloilla
ikuista liekkiä apunaan käyttäen.