Ihminen. Vaimosta syntynyt. Elää kuollakseen, kuolee elääkseen. Hengittää tomua virvoittaakseen sieluaan, sataa happosateena kirkastaakseen mieltänsä.
Tappaa syyllisyytensä sanoihin, sairautensa syyttelyihin.
Sormistani valuu elämää maahan, jossa olen ja elän. Sieluani riuduttaa sairaus. Se saa minut kaapimaan kylkiluitani, ryömimään routaisessa maassa.
Silti sinä olet minut luonut. Joka solun, etkä päästä irti.
Millainen on se tarkoitus, johon olet minut ajanut. Katselemaan matalalta kaiken rakennetun rapistumista. Olemaan oman onnettomuutensa viimeinen todistaja.
Selite:
Ns. päällekirjoitus, Jobin kirjan 14. luvusta. https://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1933,38/Job.14.html
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit