matka alkaa
haaveillani on kultainen reuna
hopeisen portin kautta
pronssinen avain kädessäni kuljen kohti haaveitani
matka jatkuu
kultaus rapistuu haaveista
hopeisen portin saranat ruostuvat
pronssisen avaimen piilotin peläten sen hukkuvan
vanhat haaveeni haihtuivat yksi toisensa jälkeen
aika kului
pronssinen avain muistutti olemassa olostaan
kutsui luokseen
kuljetti kivisiä sivupolkuja takaisin alkuun
herätteli vanhat haaveet henkiin
matka loppuu
vanhat haaveeni ovat ympärilläni
ilman kultaista reunaa
hopeinen portti on auki
pronssinen avain sylissäni
muistelen matkaa
teitä ja polkuja joita olen kulkenut
haaveillani on kultainen reuna
hopeisen portin kautta
pronssinen avain kädessäni kuljen kohti haaveitani
matka jatkuu
kultaus rapistuu haaveista
hopeisen portin saranat ruostuvat
pronssisen avaimen piilotin peläten sen hukkuvan
vanhat haaveeni haihtuivat yksi toisensa jälkeen
aika kului
pronssinen avain muistutti olemassa olostaan
kutsui luokseen
kuljetti kivisiä sivupolkuja takaisin alkuun
herätteli vanhat haaveet henkiin
matka loppuu
vanhat haaveeni ovat ympärilläni
ilman kultaista reunaa
hopeinen portti on auki
pronssinen avain sylissäni
muistelen matkaa
teitä ja polkuja joita olen kulkenut
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikuttava, upea teos on tämä runosi.