hiivin äänettömästi huoneeseen
etten herättäisi
valvot kuitenkin
et enää nuku luonnollista unta
istun vuoteesi viereen ja katson kysyvästi
haluatko puhua, kääntyä
vai vain olla
tiedämme molemmat
tämä on viimeinen yö
ei silti kiirettä mihinkään
olet jo tuntosi kertonut läheisillesi
pyytänyt
ehkä
antanut anteeksi
kaikki on selvää
emme puhu väistämättömästä
tiedämme molemmat
puhumme hiljaa, sinä,
iso mies hennolla äänellä
myös minä etten rikkoisi tätä hetkeä
äkkiä pyydät minua lukemaan Isä Meidän
en tiennyt sinun välittävän
luen hapuillen, sanoja tapaillen
et pahastu
hymyilet ymmärtäväsi hämmennykseni
pyydät vielä kättäni omaasi
tartun siihen
kylmä kätesi omassani
yritän lämmittää
hengähdät hiljaa
ja olet poissa
avaan ikkunan
ja mustarastas laulaa
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
