Minusta on mukava tietokoneella istuessani pitää skypeä auki taustalla. Ei siksi että kenenkään kanssa keskustelisin, haluan vain tietää milloin olet tietokoneesi ääressä. Pieni onlinessa -merkki näyttöni reunassa on parempaa kuin kaikki kissakuvat mitä internetillä on tarjota.
Luen blogikirjoituksiasi ja mietin että ajattelitko minua kirjoittaessasi. Havahdun uudestaan ja uudestaan omiin kliseisen hempeisiin ajatuksiini. En voi ymmärtää milloin minusta tuli näin epätoivoinen. Pelkään sitä päivää kun tajuat kuinka paljon sinua kyttään.
Voisin kertoa, että olet kaunis, ystävällinen ja yksinkertaisesti paras ihminen jonka tunnen. Voisin kertoa että en ole sokea virheillesi, mutta pidän niistä koska ne ovat osa sinua. Voisin kertoa tuhat muuta imelää asiaa mitä sinusta ajattelen maatessani yksin sängyssäni. En kerro mitään näistä, sillä on parempi saada olla kaverisi kuin menettää sinut. Se että saan nähdä sinut, jutella kanssasi ja koskea sinuun edes ystävällisesti on enemmän kuin uskallan toivoa.
Humalassa kerroin että välitän. Kaduin heti ja pyysin anteeksi naurettavaa höpötystäni. "Sää saat aina puhuu mulle niin paljo ku halut," sanoit. "Toihan on vähän kuin sanois että saat syödä niin paljon keksejä ku tekee mieli," vastasin mongerrellen. "Mun keksejä saat aina syödä, sitä vartenhan ne on," vastasit.
Ei se vastakaikua ole, mutta parempaa kuin ei mitään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
