Nimetön

Runoilija Kauris

mies
Julkaistu:
78
Liittynyt: 14.11.2003
Viimeksi paikalla: 3.12.2023 11:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Runoissa voi unelmoida
Runoissa voi liioitella
Runoissa voi valehdella
Runoissa voi puhua totta
Parhaissa runoissa on sydän mukana


Pekka nukkui pois 5.12.2023 

Päätepysäkki

Surkaa minua hetki mutta sitten muistakaa minut sellaisena kuin olin.
Ja puhukaa minusta niin kuin puhuitte silloin ennen.
Puhukaa minusta ja käyttäkää nimeäni usein.
Niin minä elän eikä varjoni koskaan haalistu.
Pekan oma runo.


 

Raitiovaunun ikkunasta näyttää sateinen kaupunki harmaalta. Pisarat valuvat tasaisina viistoina noroina kohti kyljen vihreää. Mies ottaa muutaman lyhyen huikan povitaskusta kaivamastaan pullosta ja kehuu vuolaasti poikaystäväänsä. Minä olen nukkunut vain muutaman tunnin. En jaksaisi antautua keskusteluun. Sitten pullo katoaa takaisin taskun pohjalle.

Nostan nahkatakkini kaulukset ylös ja valmistaudun vastaanottamaan sadepisaroiden märät suudelmat. Astun pysäkille ja luon etsivän katseen ympärilleni. Kastelen kenkäni kulkiessani vesilammikoiden poikki kohti naista, jonka kanssa vietän tämän illan ja yön.

Yö jää taas lyhyeksi, mutta sade on jo tauonnut ja vaaleneva taivas tervehtii meitä kun vihdoin saavumme hänen asunnolleen. Herätessäni hän on jo noussut vuoteesta ja lähdössä töihin. Pikaisesti hän suutelee minua ja minä sanon hänelle: ”Sinä olet kaunis!”

cc
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot