Uniapnea ryhmä

Olavi, 55-vuotias perheenisä, tarmokas työntekijä, eikä ole antanut pienten vaivojen häiritä elämäänsä. Hän on aina ollut se, joka venyy ja huolehtii kaikesta. Viime aikoina hänen voimansa alkoivat kuitenkin ehtyä.  

Ensimmäisenä Olavin vaimo Liisa huomasi, että jokin oli muuttunut. Olavi alkoi väsyä jo iltapäivisin, iltaisin hän nukahti usein sohvalle jo ennen iltapalan loppumista. Yöt olivat täynnä äänekkäitä kuorsauksia ja hengityskatkoksia, jotka herättivät Liisan toistuvasti säikähtäneenä. Lopulta Liisa sai Olavin suostuteltua lääkäriin, jossa uniapnea todettiin kokeiden jälkeen.  

Aluksi Olavi suhtautui diagnoosiin vähätellen: "Kyllä minä pärjään tämän kanssa, netistä sekä lehdistä saan kyllä kaiken tarvitsemani tiedon." Yöt CPAP-laitteen kanssa olivat kuitenkin vaikeita, maski tuntui epämukavalta. Maskin vuoto tuhinat pitivät Olavin  unen  katkonaisena. Väsymys vain paheni, lopulta Olavi huomasi, ettei hänellä ollut energiaa arjen askareisiin. 

Eräänä päivänä Olavi näki Hengitysyhdistyksen ilmoituksen paikallisesta uniapnea-ryhmästä, ja alkoi harkita ryhmään osallistumista. Kokoontumiseen olisi lyhyt matka, myös sieltä saisi vinkkejä laitteeseen tottumiseen sekä keinoja jaksamisen tueksi. Paikalla olisi myös Uniapnea kokemus toimija. Liisa kannusti häntä lähtemään, sekä olla Olaville tukena ensimmäisessä ryhmä tapaamisessa.  

Ensimmäisessä tapaamisessa Olavi yllättyi siitä, kuinka paljon vertaistuki merkitsi. Paikalla oli muita samassa tilanteessa olevia, jotka ymmärsivät hänen kokemuksiaan ja haasteitaan. He nauroivat yhdessä laitteiden kömmähdyksille sekä jakoivat vinkkejä mukavampaan uneen. Eräs ryhmäläinen kertoi tuntevansa selkeää pirteyttä jo muutaman kuukauden CPAP-laitteen käytön jälkeen, se antoi Olaville uutta toivoa.  

Ajan myötä Olavi huomasi, että vertaistukiryhmä ei ollut pelkästään apu hoidon käytännön haasteisiin, vaan siitä tuli hänelle arvokas yhteisö, jossa hän saattoi puhua vapaasti. Hänen energiansa palautui vähitellen, ja hän oli läsnäolevampi niin kotona kuin töissäkin.  

Olavin tarina muistuttaa, että uniapnean hoito vaatii pitkäjänteisyyttä, jossa vertaistuki on usein korvaamatonta. Toisten kokemusten kuuleminen sekä oman tarinan jakaminen tukevat hoitoa ja auttavat löytämään uutta virtaa arkeen.