Saapui kevät
Sinut nähtyäni
nyt rakkaudella muodot on
Ideasta tuli elävä, ideasta tuli ruumis
Silmiisi katsottuani
rakkaus sai sielun
Saapua silti täytyi syksyn
katseesi sinäkin käänsit
Rakkaudelta sokealta
silmäsi suljit
Ideasta tuli kuollut, ideasta tuli ruumis
Nyt rakkaus on muodoton
lihaton
sieluton
Kadotettu rakkaus on
Erillämme kadotetut
ellemme kevättä näe
Ainoastaan keväässä olemme
ainoastaan keväässä olemme löydetyt
ainoastaan keväässä olemme enemmän
Vain Sinussa olemme rakastetut, Yhdessä, yhteydessä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotenkin tuli harras tunnelma tästä. Sellainen lohdullinen. Lohdutettu. Vaikka syksy runoosi saapuikin.
herkkä ja surumielinenkin runo, keväästä rakkauden kosketuksesta ja syksystä joka antoi oman tunnelmansa välillenne, runo on todella kaunis, koskettaa juuri melankoliansa takia
Vaikeasti avautuva, vertauskuvallisuutta parhaimmillaan sisältämä runo, jossa katsomuksellista pohdintaa, suosikkeihin!
Jostain syystä tämä soi heti.. sielussa asti.. kuin vahva melodia, joka jää soimaan. Kaunista ja kiehtovaa sanailua, joka todellakin osuu näin kevään kynnyksellä. Mielenkiintoista vastakkais asettelua. Kolahti.
Mielenkiintoista lyriikkaa.
Pidin.
Mahtava! Osui ja upposi,kiitos tästä :)
Vautsi. Valtavirrasta poikkeava runo, joka kosketti. Löytyy niin lohduttomuutta kuin lämpimiä muistoja, oikeaa elämää.
Kaunista. Jotenkin kaikki runossa tuntuu kulminoituvan tuon kevät-sanan ympärille.
Se saa aivan uuden persoonallisen muodon, ulottuvuuden, jota yhdessä katsottuna rakastetaan. Moniulotteinen teksti johon mielellään haluaa uskoa ;)
jännä hieno runo, kaunis syntymä keväällä syksyinen kuolema ja tämä matka jonka kuljetat, runosi lopussa on kevät ja toivo, siitä pidin
Sivut