Reunalla kuopan, alla taivaan sinen
kasvoi ruohonkorsi, armoilla tuulen, sateen
äärellä ymmärryksen syvyyden
kuuli leivon laulun, elämän riemun salaisuuden
Juuret syvällä oli, niin korsi laskelmoi
ne aivan kaikelta suojata ja pelastaa voi
tulvaveden voiman se tiesi – silti se kasvoi ja kasvoi
pilvet sille raoistansa nauroi, kaikkeus raivosi ja salamoi
Laskelmia korren taivas piti pilkkanaan, se näytti mahtiaan
tuulikin siihen yhtyi, niin likosivat juuret korren kerrassaan
kohti kuoppaa kääntyi varsi korren, irtosi pinnasta maan
putosi ja aatteli: juurissa on toivoni, vielä pusken läpi kamaran!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut