Sanojesi opeista tarpeeksi en saa
mykkäkoulustasi sitä enemmän
kaikki tämä on silkkaa murhaa
Mitä minusta haluat?
mitä minusta haluan?
Ulkona haavat tuulessa havisevat
sisällä haavat ajassa vuotavat
Minä mietin, kuin se jotain auttaisi
Sinä autat, kuin se jotain auttaisi
Ja on seuraava päivä, kaikki sen turha
seuraava päivä ja kaikki sen harha
Minut on haastettu vastaamaan, alta
Ja on tämä päivä, yltä
Yltäpäältä ja alta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo kysyy ja toteaa, eniten se kuitenkin haastaa. Avoimuuteen, joka niin usein läheisissä ihmissuhteissa saattaa lukkiutua puhumattomuuteen. Toisaalta taas avaisi monia solmuja, tai peräti estäisi niiden syntymisen. /Mitä minusta haluat/mitä minusta haluan/ jää keskeiseksi kohdaksi ja panee miettimään että miten hyvin ihminen sittenkään tuntee toista ja varsinkin itseään?
Hienoisesta lohduttomuuden tunteesta tai juuri sen vuoksi taidokasta pohdintaa, joka muodostaa "yltäpäältä ja alta" hienon kokonaisuuden kuten odottaa sopii.
Mykkäkoulu on turhimpia asioita,mitä voi olla.Hyvän runon kirjoitit.
Niin monimutkaiset ovat suhdekoukerot,
vaikka sitä kuinka miettisi monelta puolelta
ja pyörittäisi ympäri.
Mykkäkoulu ei ole kivaa, vaikka sitä joskus harvoin tuleekin harrastettua. Sanojen pyörityksessä mukavassa, vierähti oma aikansa.
Itse mykkäkoulua pitävänä tunnistin tästä vahvasti itseni.... joskus asiat vain vaativat hiljaisuutta, kun ei enää löydy sanoja taisteluun. Hyvä runo, pistää miettimään.
Sivut