itse ironiaa

Hermoni on riekaleina
kohta kilon kappaleina
lennän kohti taivaanrantaa
Hajusi tuntuu kaikkialla
vaikka olet jo toisen alla
Huutoni minun kauas kantaa!

Veteen juoksin päätäpahkaa
halusin kastella sisänahkaa
pinnan alle vain pääni painaa
Pelastus tuli juoksujalkaa
hakaten minun keuhkoparkaa
Minä vain halusin olla vainaa!

Myrkkyä ostin kauppiaalta
pettää kohta jalat alta
Oven huolella panin lukkoon
Myrkkypullosta vähän litkin
oksensin ja sitten itkin
En minä päässyt enkelijoukkoon

Hyppäsin äsken parvekkeelta
vieläkin tuntuu katkeralta
kun onnistu ei mikään tänään
Jalkani vain hieman taittui
itku mulle jälleen maittoi
Mikä on keino tähän hätään?

Pääsin juuri sairaalasta
lääkäri sen kertoi vasta
että mulla oli kuolemantauti!
Aikaa enää viikon verran
sitten lähden luokse Herran
Ota iisisti ja vielä nauti

Kohta pääsen haudan lepoon
mullan alle kirkon ketoon
Nytkö ilosta hypin kattoon?
Vaikka kohta lepoon pääsen
arkkuni painuu maahan jäiseen
kyynel tippuu lattiamattoon

Epäilys alkaa aivoja kalvaa
köytehen jo sivelen salvaa
Varmaan erehtyi lääkäri parka!
Hirtän itseni kuusen oksaan
muuten en minä kuole koskaan
Kohta heiluupi tuules jalka!

Köyden kanssa metsään hiivin
näen jo kaiken sieluni silmin
kuinka tyttöni itkee ja katuu
Mutta metsässä koneet paukkui
puita kaatui ja korpit raakkui
Ei tullut loppua minun satuun!