vierelläsi

älä sinä huoli ihmislapsi
vaikka kylmästi havisevat
muistojen tuulet
kulje naurusuin
koska huolillasi
oven niin helposti
uudelta onnelta suljet

voi sinua pieni ihmislapsi
yhä istut ja katsot
suruisana
näkemättä mitään

anna kätesi
silitän hiuksiasi
voit sylissäni keinua
luottaen uuteen päivään

sillä surua seuraa
aina ilojen kilo
ja mennyt utuna
jonnekin haihtuu

ja silloin et muista
vielä eilen koskiko
kun suru painava
onnen tunteeksi

vaihtuu