Nuo päivät

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
451
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 1.1.2026 10:33

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

 

 

nuo päivät

 

 

silitin siroa pientä kättäsi
katsoin silmiin
jotka olivat täynnä kyyneleitä
sillä hetkellä tajusin
sanani kaikki
olivat sanoja kylmenneitä

vain aurinko poskeas lämmitti
kun käteni
ilmaan kaaria suuria piirsi
et rakasta mua
kuiskasit
uskot vain
noihin hulluihin unelmiisi

näin linnun lentävän taivaalla
kuulin kun
jossain lähellä lapsonen itki
tunsin poskellani
tuulen havinan
olit poissa
kuin nuo päivät
eletytkin

 

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

*Itkee kanssasi*

Tosi kaunis, ihana ja taitavasti kirjoitettu runo.Tunteellinen ja taiteellinen...

Upeaa! Eipä tässä muuta voi sanoa!

Oh, onhan herkkä ja koskettava runonen..kauniisti kuvailet, suurella sydämellä kirjoittelet...

Surullisen herkän kaunista.. kuiskaus tuulen havinassa. Upeaa

Uskomattoman herkkä ja kaunis! Kaipausrunoutta parhaamasta päästä!

Surullinen, mutta kaunis... ^^ Viimeinen säe oli kyllä hienosti kirjoitettu!

en pidä otsikon väristä.
muuta huonoa en löydä. :)

surullisenkaunista oli...

kuinka tuulen havinan
poskellaan tuntea voi?
*miettimään jää
tyttönen tää*

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut