piruparat

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
451
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 1.1.2026 10:33

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

Nälkiintynyt olio
tuskin ihminenkään enää
suuret silmät apaattisina
tyhjyyttä tuijottaa

"Hänen nimensä on Ilea
11-vuotias tyttönen Tsadin kylästä
ja olosuhteisiin nähden
hänen tilansa on parempi
kuin monen muun
täällä ensiaputeltassa olevan"
nuori väsyneen näköinen
naislääkäri huokaa
ja viittaa kädellään
teltan kymmeniin muihin
nälkiintyneisiin olioihin
jotka eivät reagoi
meidän seurueeseemme
ilmeelläkään

"Tämä on joskus niin
helvetin raskasta, joskus
mietin mitä täällä teen"
naislääkäri kuiskaa
ja ohimennen Ileaa
kädellään sipaisee
"eilen kuoli kymmenen
emme voineet tehdä
heidän hyväkseen enää mitään"

Kukaan ei valita
ei ojenna kättään
seuruettamme kohti
kun hitaasti kuljemme
teltasta takaisin ulos

Nuori naislääkäri
heilauttaa kättään hyvästiksi

Auringonpaiste
häikäisee silmiä
astuessamme avoautoon
joka vie seurueemme
takaisin hotelliin

Seurueen johtaja vilkaisee
kerran taakseen
ja pyörittelee päätään

"säälitti niin nuo piruparat
mutta mitäs ovat
tänne syntyneet
mulla otsalla on taas
nämä saamarin hikivanat
kohta menee kalja
poikineen"

Selite: 
Läheskään kaikilla ei mene hyvin.. ja välinpitämättömyys vain lisääntyy..
Kategoria: 
 

Kommentit

Hiljensit, sait itkemään ja taas kerran tuska sen syytä vailla...

Sinä kirjoitat niin että joutuu miettimään elämän raadollisuutta. Ja ennenkaikkea ihmisen.

Inhimillisyydellä on runossasi ainakin kahdet kasvot.
Neutraali kuvaus, puhutteleva otsikko ja vastakohtaisuuksien maksimoinen lopussa antavat lukijalle miettimistä. Kiitos.

Saat hiljaiseksi... pieniä ovat meidän murheemme...

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut