häilyvää

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

askeleitako kuulen
on huoneessani pimeää
oven aukeavan luulen
mutten ketään nää

hengitän ihan hiljaa
sydän takoo rinnassain
koskea minuun ei saa
en ole voimissain

mieleni hennon heikon
yltä sulanut on jää
huurut pimeän peikon
minut rauhaan jättäkää!

tummat varjot häilyy
ne yötäni varjostaa
pelkooni mikä on syy
miksi taas ahdistaa

nousee päivän kajo
jo takaa metsämaan
haamut haihtuen hajoo
voin hetken torkahtaa

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hui minkä tunnelman taas tuot sujuvin sanoin. Tuoltahan se joskus tuntuu, nimetön häilyvä ahdistava olo jonka päivä onneksi karkoittaa kauemmas. Ainakin hetkiseksi.
Tiivistunnelmainen runo.

*virn* no täältä metsämaan takaako se päivän kajo nousee??Mää ajattelin et tost toispuolt jokkee.
Kaunis runo.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut