Poissa

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
372
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 2.5.2024 0:24

Asuinpaikka: Ähtäri
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


Runokirjani 'Tehdäänkö rakas totit' löytyy 
viereisestä TARINAT-osiosta.
 

Itsesyytösten äänet hiljaa vaimenee
mutta kyyneleet vain jatkaa kulkuaan
Ei tunne mitään - ei kuule mitään
tumma yö peittää silmät sumentuneet

Liikkumaton suu
ei sanoja tapaile
Kädet vanhuksen
rinnalla lepäävät

Äänet vähitellen ympärillä voimistuu
hihansuu kuivaa viimeisenkin kyyneleen
Hän on poissa - jossain kaukana
kansi tamminen vääjäämättä sulkeutuu

Taivas tumma
on surevan yllä
Hyväilee tuuli
kuivunutta poskea

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin kirjoitat tunteista jotka meidän on kohdatta kukin vuorollaan. Olet ymmärrettävällä tavalla jättänyt jäähyväiset. Kuinka kyynelten kautta kuvataan sisäistä prosesia. Syvä suru. Suru. Tamminen kansi. Vääjäämätön. Hyväksyminen. Elämä palannut sanoissa Hyvilee tuuli kuivunutta poskea. Elämä jatkuu vaikka siitä on riisuttu palanen poissa

Kirjoitin juuri itse samasta aiheesta.
Kauniisti sanailet...

Voi kyynel

Lopullista...läheisen kaipaus
koskettaa. Luopuminen on
aina raskasta. Runosi muistuttaa
vanhusten luona vierailuista ja
siitä, ettei elämä ole koskaan
selviö.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot