Elämäntoverit

Runoilija Aavistus

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Aavistus kuva
mies
Julkaistu:
452
Liittynyt: 21.9.2003
Viimeksi paikalla: 6.1.2026 23:52

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Hei. Aloitin runoilun yli kolmekymmentä vuotta sitten ja yhä 
runoilu jatkuu, välillä vähän verkkaisemmin mutta kuitenkin
jatkuu ja sehän on pääasia. 


 
 

On luokseni tullut hiljaisuus
olet mennyt luotani,
on kanervat kuihtuneet
et niitä enää nää

Sinä lähdit paikkaan kaukaiseen
minä vielä tänne jäin
jääkylmään huoneeseen
- jääkylmään huoneeseen

On aika niin armoton
se kysy sulta ei
haluatko vielä sä lähteä,
pois aika sinut vei

Minä saanut en lähtösuudelmaa
enkä kuullut sanoja,
jotka oli sun huulilla
- jotka oli sun huulilla

Kohta tulen sun luoksesi
kohta mun aika on
jää vain kanervat kuihtuneet,
jää kylmä hiljaisuus

Niin tuuli kuiskii kuiskii vaan
ja puut nuo kumartaa
kun jälleen kohdataan
- kun jälleen kohdataan

Selite: 
-syksy on tullut-
Kategoria: 
 

Kommentit

kaunis runo jonka toisto saa sej tuntumaan laululta

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut