Virtaavan veden lailla valun kaikkialle.
Kuljen pitkin jokea etsien itseäni,
palasia valtameristä, syvyyksistä pimeistä.
Näen kauneutta alla auringon,
kuun valossa nousen ja lasken vuoroveden lailla.
Tähtien valossa suunnistan,
mutta merivirrat minua kuljettaa,
kohtalon tavoin ohjailee.
Huuhtoudun rantaan miljardien hiekanjyvien joukkoon.
Tiimalasissa hiekka valuu,
aika kuluu.
Onko tämä rantani kysyn?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit