Lumikukka

Se kesä oli lyhyt.
Löysin kauneutta, ehkä sain sitä osakseni?

Hennon ruusun löysin, tuon kukkani kesän kedoilta.
Rakastin kauneuttaan, ja julistin onneani kaikille.

Maailma oli näyttämöni, jota syysyön taikakuu valaisi.

Seisoin estradilla hiljaa hyräillen.
Tuutulaulua rakkaalleni laulaen.

Niin katsoin kukkani kuolevan.
Talven roudan ajavan toreille Tuonelan.

Niin katsoin kuoleman huuliaan suutelevan.
Terälehtien lumen alle sortuvan.

Silti kuolleen kukkani rinallani säilytin.
Vasemmalle asetin, sydämeni sisään suljin.

Estradin valo sammuu ja esirippu laskeutuu hiljaa.

Kauneus on katoavaista, vain muistot jää.