En halua kuulla menneestä, loppuelämästä tai elämänjälkeisestä. Tahdon elää nyt ja ikuisesti. Asuntolainat, arvot sekä vastasyntyneen nimitriviat kyllästyttävät minua. Etukortit sekä ikea oksettavat. Pesukoneet, televisiot, kotieläimet ja sukujuhlat. Miesten illat ja vaimojaan haukkuvat äijät. Trendikkäät harrastukset. Sosiaalinen media.
Toverini analysoivat muiden tilapäivityksiä ja kauhistelevat toisten elämää. Etsivät empaattisia heijastuksia kasvoiltani joita eivät löydä – eikä mikään ole niinkuin ennen. Keski-ikäiset nuoruudenhakuiset partasuut sekä parikymppiset keski-ikäiset. Toverini esittää käyttävänsä lampaannahkaa mutta mitä kun se on niitattu tiukasti kiinni. Et tiedä enään mitä on olla mies.
Vuorokaudet silmät päällä, työn ja huvin sekoitttaminen. Tunteet ja niiden käsitteleminen. Karkuruus, elää kuin mustalainen ja kipu – juomat jotka satuttavat sekä karaisevat. Tarinoiden onginta sekä kerronta, vanhan maailman taakka, taistelu lokerointia vastaan. Rahattomana rannikolle – arvokkaana takaisin. Tähtitiede, salaliittoteoriat, kulttuuri sekä estetiikka. Vaihtoehtoisuus tai primitiivinen luovuus.
Mielensairaudet.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa, viisasta pohdintaa. Ihmeen usea jaksaa olla kuvaamasi kaltainen, ns. Keskivertoihminen ja käyttäytyä lampaan lailla vaikka se kuulostaa helvetin raskaalle ja on sitä. Hyvä, fiksu runoteos.
Kiitos paljon. Mikä lie ohjaa ihmiset kieltämään todellisen olemassaolonsa. Ehkä se on se olemassaolon tarkoitus?