Rakkaani, sulle ku tämän kirjeen kirjoitan, voit uskoa et joka sanaan kyneleitäni valutan ja tästä mä aloitan...
Ymmärsin, et on mahdotonta meidän yhdessä olla. Ollaan kokeiltu sitä monesti, me ei siinä vaa onnistuta. Mun on helpompi mennä ja hyväksyä totuutta, en enää haaveissa elää halua, odottaa joka kerta sulta merkkejä, enkä mä rakastanu sua, sun mennääkseen elämästäni tai mua unohtaakseen. Mä va valheisin täytin itteeni, mut silti kiitän jumalaa,, ku sua tavasin ja edes hetken hyvää sekä huonoo kokettiin. Meidän on helpompi ehkä päästä toisiamme menemään, ku et satuttamaan jäädään. Älä luule katuvani mitään, en katunu elää sua hetkeekään. Tietäisitpä monta yön ja aamun sekotin, ku suhun mä valvosin ja vihdoinkin heräsin. Sua sydämmeni syvyksiin irti päästän ja sinne sua jätän...
Rakkaasi, joka sua aina rakastaa, tähän lopettaa ja nyt antaa sun vapauteen lentää...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
