Jäännös

Väsyneenä
Yön valvoneena
Silmät verestäen
katsoin itseäni peilistä

Takaisin katsoi vanhempi mies
jota en enää tuntenut

Kaikki se
Mitä olin pelännyt ja odottanut
Toteutui hetkessä
Kaikki tuntui pitkästä aikaa niin selvältä
En näkisi sinua enää

Katselin vanhaa miestä
ja mies katseli takaisin
En tuntenut enää itseäni
En ollut nuori, en naiivi

Sanat pettymyksen kaikuivat tyhjyydessä
Huudot hiljaiset etsivät suuta jolla puhua
Vesi mursi padon jota pidättelin kaksin käsin
Itkin

Lopulta hyväksyin sen kaiken
En voinut enempää itseltäni vaatia
Helpotuin
Elämä satuttaa
Elämä opettaa