Hiljainen kesäyö

kosketit huulillasi huuliani
kesäyön hiljaisina hetkinä
se herätti menneisyydestä
ikimuistoisia muistoja
 
kunnes heräsin hiestä märkänä
katsoin puhelintani
enkä ymmärtänyt sitä missä olen
 
silmissäni pyöri telkkarin kuvat ihmisistä
jotka haahuilivat päättömästi
olematta päättömiä
heillä ei ollut suuntaa
niin kuin ei minullakaan
 
kaikki tuo oli unta
oliko
sitä jäin siihen riippumattoon miettimään
kunnes nukahdin sormiesi hyväilyyn
matkasin tunteiden harjalla kosteikosta aavikolle
jossa heräsin rakkauden tuskaan
olematta ruskettunut auringon säteistä
 
kuulin jostain kaukaa viulujen
noiden enkelten soittimien soinnut hivelevät
tarvitsin sinua johonkin
en saanut sanottua sitä
 
sitä
 
auta minua arkisissa asioissa
en ole enää nuori enkä myöskään vanha
vai olenko koska tarvitsen apuasi
kuulen taas tuo taivaan viulut
enkelit lentelevät mielikuvissani
enteileekö ne jotain
kuolemaa vaiko virkeää elämää
 
havahduin
olinkin baaritiskillä jossain
johon olinkin mennyt
ottamaan vaan yhden rankan viikon jälkeen
 
niin
 
kaikki olikin mielikuvitukseni ja taustalla
kuulokkeissa soivan musiikin tuotetta
vai oliko
 
huulissani tunsin huultesi kosketuksen
pehmeän mansikan makuiset jotka
oli syöpynyt mieleni ensisuudelmistamme kauan sitten
 
olinko hereillä vai nukuinko vanhuuden unta
heräten kerran todellisuuteen tavatakseni sinut
 
ensi rakkauteni kesäkuussa
 
ehkä