Tunnustustili

Runoilija Tunnustustili

mies
Julkaistu:
1
Liittynyt: 9.2.2017
Viimeksi paikalla: 10.2.2017 1:31

Asuinpaikka: Tampere
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

 

Viesti ainutkertaisesta rakkaudesta

Hei.
Kuulin, että uskot rakkauteen.
Niin minäkin. Kauan uskoin vain yksipuoliseen.
Sitten koin kaksipuolisen. En ollut uskoakseni.
Nykyään uskon jo menetettyyn. Edistystä!
 
Täällä kirjoittaa kolmissakympissä oleva yksinäinen mies.
En ole yksin omasta päätöksestäni – eikun perhana, tavallaan olenkin.
Vai olenko..?
 
Kuulin vuosia sitten sairaudestani. Se oli tulossa, väistämättä:
sidottu hoitoihin, uupuneena, masentuneena, epävarmalla tulevaisuudella.
Paranemisaika tuntematon.
Tajusin, että se ei sopisi yhteen hänen haaveidensa kanssa.
Olin... eksynyt. Muutenkin rikki silloin.
Vetäydyin. Vetäydyin lisää. Vetäydyin...
En kertonut hänelle todellista syytä. Pelkäsin, että hän pysyisi rinnallani.
En tehnyt sitä tietoisesti haluten tai päättäen.
Vaan kun en muuta kyennyt.
Hän ansaitsi parempaa – haaveidensa täyttymisen.
 
Hoitoni alkoi. Vuosia kului. Parannuin.
Erheestäni heräsin. Hän ei ole enää, mutta kummittelee.
En tunne muita aaveita.
Hänen valkoinen lakanansa korjasi minut.
Ainutkertainen rakkaus.
Olisinpa kyennyt tuomaan hänet mukanani.
 
Pidän verhojani kiinni. Kuntoilen.
Tein niin myös ennen hänen tapaamistaan.
Rutiinini muistuttaa hänestä.
Ainoa henkilö elämässäni, joka ei koskaan tuottanut minulle pettymystä.
Sen kerran, kun hänenlaisensa kohtasin...
...onnistuin tuottamaan sen itse.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihminen voi joskus olla itselleen paras rakkaus.
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
15.11.1983
Runojen lukumäärä: 
1