Trollkin

Runoilija Trollkin

mies
Julkaistu:
23
Liittynyt: 30.4.2004
Viimeksi paikalla: 25.8.2019 17:06

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
16.2.1988

"But silent let me sink to earth, with no officious mourners near; I would not mar one hour of mirth, nor startle friendship with a tear"
 

Parhaalle ystävälle

Viimeiset sanasi sielua korventavia, pistäviä

kuin puukko rintalastani takana

Kerroit ettemme olleet enää ystäviä

Pian sen jälkeen, peittonasi ruumishuoneen lakana

 

Se musta myrsky joka sisälläsi salamoi

Peitti lopulta kaiken, aivan kaiken

Niin että vaikka mielessäsi hautalaulu soi

Vuosia sinäkin peitit sen, taiten

 

En tahdo tietää miten enkä milloin,

vaikka kysynkin itseltäni miksi kävi näin?

Vaikka tiedän, tulen kysymään sitä iki-illoin

Pistäen rintaa, yksin surusilmin, allapäin

 

Kun tuskasi ei enää mahtunut rintaasi

lopetit kaiken antamatta kenenkään auttaa

Näytit meille ettei kukaan saanut auki pintaasi

Hiljaa Kaaronin joelle rakensit lauttaa

 

Nyt nukut myrskytöntä, rauhallista unta

Jätit meille muiston tomua, unohduksen lunta

Selite: 
Perttu 22.4.1988-04.01.2019 Mikään ei ole tuntunut vielä niin pahalta kuin parhaan ystävän itsemurha, ihmisen jonka tunsi varhaisteinistä asti kuin omat housuntaskunsa. Tai luuli tuntevansa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Otan osaa sydämeni pohjasta. Toivottavasti hänellä on hyvä olla <3 
Sitä on toivottava. Enää en voi siihen luottaa tai sitä odottaa, joten toivominen on jäljellä.
En osaa sanoa mitään. Paitsi että kaikkea ei kukaan kai pysty estämään. Suuremmassa kädessä.
Kiitos lukemastasi kuitenkin. 8kk myöhemmin, 17 vuoden ajan mies oli kuin pikkuveli, enkä minäkään osaa sanoa mitään. Tuota ontuvaa tekstiä enempää.
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
16.2.1988
Runojen lukumäärä: 
23
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.