Sasa

sasa: Olet kuin yksinäinen villiruusu keskellä tuulessa huojuvaa viljapeltoa. uhkaavien myrskypilvien täyttämän taivaan alla. kun hymyilet ja avaat terälehtesi saa se ihmisen unohtamaan kuka on ja missä on. mutta ymmärtämään sen kaikkein tärkeimmän eli miksi on. Liian usein on luonto sinut raiskannut, tulva liki hukuttanut ja kuivuus kuihduttanut. Liian usein olet kauneudellasi lumonnut satunnaisen ohikulkijan, saanut tämän kumartumaan puoleesi, yrittäen katkaista hennon vartesi saadakseen sinut vietyä kotiinsa maljakkoon kuihtumaan mutta olet vahva ja piikkisi niin terävät. Nämä ohikulkijat ja luonto ovat saaneet sinut kätkemään hymysi ja sulkeutumaan sisääsi, turvautumaan itseesi.Sulkeutumaan sisääsi, turvautumaan itseesi.Sulkeutumaan turvaan, pahalta maailmalta. Ruusunnuppu on kaunis mutta kukkiva , kukoistava ruusu suorastaan valloittava. Ehkä jos avaisit terälehtesi huomaisit että lähes joka päivä ohitsesi kulkee joku joka ei haluaisi irroittaa sinua maasta, ei viedä mihinkään pois. Joka vain haluaisin keskellä omia synkkiä päiviään pysähtyä hetkeksi, viettää muutaman tunnin vierelläsi istuen, sinua ihaillen, saaden näin päivänvaloa myös omaan taivaanrantaansa. Joka voisi jakaa kanssasi auringonnousut ja - laskut. Joka rakentaisi ympärillesi padon tulvan uhatessa ja joka kuivuuden tullessa kantaisi kämmenellään sinulle vettä lähimmästä järvestä. JOka ei jättäisi sinua koskaan yksin ellet niin haluaisi mutta joka ei myöskään tulisi liian lähelle vastoin tahtoasi. Joka päivä tämä ohikulkija miettii tuota ruusua, toivoen ensikerralla näkevänsä edes pienoisin lehtien avautumisen, mutta peläten samalla kuollakseen huomaavansa täydellisen sulkeutumisen. ja päivä päivältä hän ymmärtää aina vähemmän.