Katastrofin ainekset
Voi kuinka tahtoisinkaan toimia
Selkäsi takana ja
Puukotella salaa.
Valinnan hetkellä tulee vapaus, jonka varjossa seisoo ihminen sydän kädessään sitä ojentaen. Ihminen, jonka puolesta en voi menettää oikeuttani lähteä tai jäädä.
Moraaliset ankkurit meren pohjaan, sinne syviin vesiin. Kahleet ja mustelmat minun ohuisiin ranteisiini.
Kuolisinko puolestasi, vaikket anna minun seurata sydämeni ääntä, vaan käsket sen vaimentamaan. Eläisinkö vierelläsi riutuen, eläisinkö niin ? Siihen vasta kuolisinkin.
Jos vain ihan vähän, vain ihan vähän hipaisisin kiellettyä hedelmää kieleni kärjellä..
Katastrofin ainekset ovat jo ilmassa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
