Neruda

 

Linnut vaienneet, varjot vallanneet synkän metsän.
Nukkuvi puut, vienossa tuulessa
oksat hiljaa, rauhallista tanssiaan tanssien.
Suojassa siimeksessä, unelmoiden aatoksiaan,
kulkee polkuaan yksinäinen.
Luonnon tietä seurailee, sydän tietä valaisee,
varjot pelon pois väistyy, tieltä mielen ymmärtäväisen.
 
Tanssi oksien loppuu, laitaan usvaisen kedon.
Varpaat kastehelmet tuntee, alla paljaan uskon.
Tuoksut kukkien, heinien sekä koivupuiden.
Sydän liikahtaa, toivo palajaa,
läpi harmaan ja kalmaan.
Hymy naamaa kaartaa, ilon suolaisen maistaa,
tietäen kulkunsa päättyneensä, kotihin palanneensa.