kalopsia

Runoilija kalopsia

nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 21.9.2020
Viimeksi paikalla: 29.10.2020 22:11

Asuinpaikka: Limbo
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Palvelemaan sisäistä kosmosta

 

Aamu karkaa aina kauemmas
pilvien palatsit seisovat majesteetillisesti
avautuvassa horisontissa

Uniinlangenneet todistajat

näkevät näkyjään 
huokauksen päässä toisistaan

Aina minä sinua etsin, hahmoton valkeus
Aina olet mykkä ja kaikkialla läsnä

Eikä ole ruohonkortta, ei vesilinnun siiveniskua tai murtovetten väreilyä, jollon en muistaisi

aamunselkään
nousevaa unikuvaa 
joka kevein askelin
kantaa kauneuden taakkaa

Etsit sanoja
ja kaipuusi kylvää
auringon kultaa ja tulilinnun munia
monta kertaa karrelle poltettujen hetkien poimuihin

sillä niin luotiin maailma
ja niin luodaan vielä sekin fantasmagoria
jonka valossa kesytetään kaaoksen voimat

palvelemaan sisäistä kosmosta

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tästä tulee sellainen onnen ja läsnäolevan hetken tavoittamattomuus. Sellainen yleinen kalpeus. Miten onni on aina jossain muussa hetkessä, kuin nykyisessä. Mutta toisaalta taas, miten onnen jano saa ihmisen kaivamaan sitä niin monesta paikasta, että mahdollisesti päätyy lopulta vallitsevaan hetkeen. Tällaista ajatusta.
Samalla tuosta lopusta, sisäisestä kosmoksesta ylipäänsä sellainen viisaus. Täytyy kääntää valo aluksi sisäänpäin, jolloin se hohkaa oikealla tapaa myös ulospäin. Sisäinen kosmos on ulkoinen kosmos. Ja mitä pidempää koettaa ulkoista muuttaa, sitä pimeämmäksi se sisäinen kääntyy.
Kaaos täytyy todellakin olla hallinnassa, niin on helpompaa <3
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
15.1.1988
Runojen lukumäärä: 
5
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.