Cursarion

Olet usvaa, harha hämärässä
Tahrivien tähtien loisteen luoma varjo

Rajasi häilyvät kuin hiipuva tuli,
jonka palo on kaikkensa jo antanut

Olemuksesi kauneus on kuin neulanen mielessä
kuin hahmoton varjo kirkkauden takana

Sen puuskissa sorrun, antamaan periksi maailmalle
Taivun mutten katkea, vaikka juureni repeytyvät irti

Ja kun on taas tyyntä, maa muokkautuu allani
Nostaen minut pystyyn, korjaten, tukien

Imen ilmasta kosteutta kuin janoinen peto
Sinun voimasi sisälläni, suonissani

Jotta kun on kuivaa, kestän, odottaen
sitä kun talven kylmyys väistyy

Ja olet täällä, sydämessäni
Ikuisena sykkivä pimeys