Aurinkotranssin kotka

Kiireesti pysähdymme näiden ajateltujen teiden vierille kuin rekat, kioskit puskevat savua, tuskaa ja takana näkyy todellinen Ukrainalainen järvi.

Sen vesi on mitä ovat muutkin, elementti tuntemattomasta ulottuvuudesta, jonka siirrämme legitiimiin systeemiimme liikoja kysymättä,

Sapelihampaat hioutuvat vuosimiljarditwistin liikkeessä, joka tapauksessa me kasvamme kiinni tanssilavaornamenttiin.

Emeraldilevät kukkivat kalastajan verkoissa,
Linnunradan troolarin kannella,
rannalla.

Elämä on väärin,

jos ei liikkeestä katso,

se loistaa poissaolollaan,

kuka muistaa Mordvan jumalat?
kuka kuljettaa mustan pitkän auton käyvän halki?

Se joku ajattelee meitä,

ja kun me hukumme tuskaan, mustat matot venyvät
palatsien lattioilla kuin alkueläimien raajat,

Kerätään kamppeet ja lähdetään

Tuossa on kruunu,

lunastamamme myytit tarttuvat tulevaisuuden eliöiden tajuntaan kuin iilimadot.