Mies tuolillaan säkeitä muodostaen. Kyynel muistojen turvaksi, loppua ei näy. Jostakin ote lipsuu, ei pintaa, kiinnittääkseni rakkauden mieleesi. Iho myötäilee iän kapinaa, mielestäni menneitä puhdistaa en voi. Kuinka voisin unohtaa, mukana menisi kaikki muu. Kokonaisesta muodostuisi vain palanen, liian pieni selvitäkseen yksin. Kaipaan valoa, joka olkapäällä tyytyväisenä myhäili. Voitko vielä kävellä kohdalleni, vai menikö sekin selittämättömyyden säkeisiin? Ikävääni en voi vähätellä, enkä haurauttani peitellä. Olen pieni ihminen, sellainen voisit olla myös sinä. Mihin eksyit, mihin eksyin?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
