PUNAINEN
[Verse 1]
Valokyltti punainen maalaa,
kadun kaupungin harmaan sateisen.
Kulman takaa nousee varjo vanhan naisen,
kulkenut on tästä läpi vuosikymmenten.
[Verse 2]
Kadun kulmassa mies kanssa saksofonin,
punaisen ja kuluneen.
Puhaltaa pilliinsä haikean sävelen,
palkaksi lanttia toivoen.
[Verse 3]
Nainen katukuvassa monelle,
niin kovin tutun näköinen,
kulkenut kaduilla punaisissaan,
kanssa herrojen ja narrien.
[Verse 4]
Naisen kasvoilta näkyy jäljet
elettyjen vuosien,
on naisen ihossa arvet,
jälkeen virheiden kipeiden.
[Chorus]
Punainen on väri tämän tarinan,
punainen merkki on rakkauden ja vaaran
Värin tarkoitus on tässä johdattaa,
anna värin viedä hetkeen,
punaiseen sut saattaa.
[Chorus]
Punainen on väri tämän tarinan,
punainen merkki on rakkauden ja vaaran
Värin tarkoitus on tässä johdattaa,
anna värin viedä hetkeen,
punaiseen sut saattaa.
[Verse 5]
Päällä punainen takki villakankainen,
vyötäisillä vyö pintanahkainen.
Jalassa saappaat kumiset ja kuluneet,
kilometrejä on saappaat nuo nähneet.
[Verse 6]
Nainen kulkee ohi soittajamiehen,
jotain yllättäen tajuten,
mittaa soittajaa katseellaan,
siihen paikoilleen pysähtyen.
[Verse 7]
On tavannut tuon miehen nainen,
lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Alla syksyisten vaahterapuiden,
alla pilvettömän taivaankannen,
vierekkäin istuen.
[Verse 8]
Olivat siinä puistonpenkillä
kasvoja hymyileviä katsoen,
siinä kumpikin matkaan
lähtöä odottaen.
[Bridge]
Tunsivat kumpikin
sen tunteen maagisen,
kokivat hetken tulisen
ja punaisen,
tuon ohikiitävän rakkauden.
[Chorus]
Punainen on väri tämän tarinan,
punainen merkki on rakkauden ja vaaran
Värin tarkoitus on tässä johdattaa,
anna värin viedä hetkeen,
punaiseen sut saattaa.
[Chorus]
Punainen on väri tämän tarinan,
punainen merkki on rakkauden ja vaaran
Värin tarkoitus on tässä johdattaa,
anna värin viedä hetkeen,
punaiseen sut saattaa.
[Verse 9]
Ylös nousivat jälkeen junakuulutuksen,
omiin suuntiinsa lähtien,
takaisin toisiaan viimeisen kerran
hiljaa vilkaisten.
[Verse 10]
Siihen hetkeen nainen havahtuu
ja kääntyy matkaansa jatkaakseen.
Ottaa taskustaan setelin ryppyisen
ja laittaa purkkiin miehen eteen.
[Outro]
Mies tuskin tietää,
ajatuksia punatakkisen naisen.
Mies jatkaa iltaansa,
punaista saksofoniaan soittaen.
[Verse 1]
Valokyltti punainen maalaa,
kadun kaupungin harmaan sateisen.
Kulman takaa nousee varjo vanhan naisen,
kulkenut on tästä läpi vuosikymmenten.
[Verse 2]
Kadun kulmassa mies kanssa saksofonin,
punaisen ja kuluneen.
Puhaltaa pilliinsä haikean sävelen,
palkaksi lanttia toivoen.
[Verse 3]
Nainen katukuvassa monelle,
niin kovin tutun näköinen,
kulkenut kaduilla punaisissaan,
kanssa herrojen ja narrien.
[Verse 4]
Naisen kasvoilta näkyy jäljet
elettyjen vuosien,
on naisen ihossa arvet,
jälkeen virheiden kipeiden.
[Chorus]
Punainen on väri tämän tarinan,
punainen merkki on rakkauden ja vaaran
Värin tarkoitus on tässä johdattaa,
anna värin viedä hetkeen,
punaiseen sut saattaa.
[Chorus]
Punainen on väri tämän tarinan,
punainen merkki on rakkauden ja vaaran
Värin tarkoitus on tässä johdattaa,
anna värin viedä hetkeen,
punaiseen sut saattaa.
[Verse 5]
Päällä punainen takki villakankainen,
vyötäisillä vyö pintanahkainen.
Jalassa saappaat kumiset ja kuluneet,
kilometrejä on saappaat nuo nähneet.
[Verse 6]
Nainen kulkee ohi soittajamiehen,
jotain yllättäen tajuten,
mittaa soittajaa katseellaan,
siihen paikoilleen pysähtyen.
[Verse 7]
On tavannut tuon miehen nainen,
lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Alla syksyisten vaahterapuiden,
alla pilvettömän taivaankannen,
vierekkäin istuen.
[Verse 8]
Olivat siinä puistonpenkillä
kasvoja hymyileviä katsoen,
siinä kumpikin matkaan
lähtöä odottaen.
[Bridge]
Tunsivat kumpikin
sen tunteen maagisen,
kokivat hetken tulisen
ja punaisen,
tuon ohikiitävän rakkauden.
[Chorus]
Punainen on väri tämän tarinan,
punainen merkki on rakkauden ja vaaran
Värin tarkoitus on tässä johdattaa,
anna värin viedä hetkeen,
punaiseen sut saattaa.
[Chorus]
Punainen on väri tämän tarinan,
punainen merkki on rakkauden ja vaaran
Värin tarkoitus on tässä johdattaa,
anna värin viedä hetkeen,
punaiseen sut saattaa.
[Verse 9]
Ylös nousivat jälkeen junakuulutuksen,
omiin suuntiinsa lähtien,
takaisin toisiaan viimeisen kerran
hiljaa vilkaisten.
[Verse 10]
Siihen hetkeen nainen havahtuu
ja kääntyy matkaansa jatkaakseen.
Ottaa taskustaan setelin ryppyisen
ja laittaa purkkiin miehen eteen.
[Outro]
Mies tuskin tietää,
ajatuksia punatakkisen naisen.
Mies jatkaa iltaansa,
punaista saksofoniaan soittaen.
Selite:
Tässä Sunolla tehdyt taustat ja laulut näille kirjoittamilleni sanoille.
Kaikki sai alkunsa, kun äitini oli kirjoittanut runon, jonka otsikkona oli "Punainen". Ajattelin, että mitäköhän itse saisin aikaiseksi kyseisen sanan ympärille. Siitä sitten syntyi laulu, joka sai nimekseen "Punainen". Ps. Äitini runolla ei ole mitään tekemistä näiden laulunsanojen kanssa. Halusin vain tehdä itse jotain, jolla on sama nimi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


