mieleenjohtumaa

Koskettavia mietteitä tänän aikaan, meille kaikille.

Kauniin liikuttavaa,pidän.

Hyvin etenee tämä runopohdiskelu, jossa henkilökohtaisia tuntoja tunnustelet ja toisten vakaumuksiin/elämänpurjehduksiin peilaat, ehkä yhteistäkin kieltä ihmisten välille etsiskellen. Kauniisti sanailtu lopetus. Ootko muuten huomannu miten paljon länsimaisessa kulttuurissa on kristillisestä uskosta tulleita kielikuvia ja sanontoja, ja usein ne kääntyy jopa vastakohdakseen sekulaarissa kielenkäytössä. Risti on hyvä esimerkki siitä. Maallisessa mielessä voidaan ristiksi sanoa esim. jotain sairautta, vaikeaa elämäntilannetta, asiaa jota joutuu kantamaan vaikka ei haluais, joo, anoppikin voi olla jonkun risti. Mistä tämä ajatus tulee? Ehkä risteistä haudalla (vaikka nekin on kristitylle voiton merkki: kuolemalla kuoleman voitti). Totaalinen väärinymmärrys anyway. Ut:n opetuksissa, jotka Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen antoi opetuslasten kautta, risti ei ole negatiivinen asia, vaan opetuslapselle annettu lahja, kuolemisen paikka, jossa oman itsekkään tahdon syrjään laittamalla (siitä "pois kuolemalla" HÄNEN ristinsä ja ylösnousemuksensa voiman kautta) vapautuu ja avartuu toimimaan rakastavasti. Kun Jeesus sanoi ettei kukaan voi olla hänen opetuslapsi jos ei joka päivä kiellä itseään, ota ristiään ja seuraa Häntä, niin mun käsittääkseni varsinainen pointti, idea siinä on, että ristin kautta (omasta itsekkyydestä ja minä-elämän paapomisesta luopumalla) vapautuu niistä esteistä ja tukoksista, jotka estää elämästä Hänen rakkaudessa. Risti siis vapauttaa. Itsensä kieltäessä ei menetäkään itseään, vaan löytää ja lähtee omana itsenään kasvamaan totuudellisuudessa. Vähän ehkä hindumaisempaa kielenkäyttöä harrastaen (vaikka henkinen/hengellinen sisältö nyt onkin toinen) asiaa vois kuvata, että pinnallisesta minäisyydestä (psykologisoiden: ehdollistuneet, elämänhistoriassa muodostuneet tarpeet, joiden tyydyttämistä ihminen kuvittelee itsensä toteuttamiseks) vapautuen avartuu tosi-itseyteensä, pääsee erillisyyden vankilasta, kokee itsensä kosmisessa yhteydessä kaikkeuden virtaukseen. Siitä pääsiäinen mulle kertoo. :)