Päästä mut irti!

Sen piti olla vain pari päivää
mut sä muutit mun luo,
Valtasit sydämeni,
pään sisäl aloit määrää.

Oot mukana mun arjessa,
töissä kahvitunnilla,
lasten kanssa leikkiessä
ja illal viimeisenä.

Et säkään tätä arvannut,
sisimpääsi nähnyt.
Luulit et hetken hauskaa vaan
sit kohti normiarkee.

Ei kait siinä väärää oo  jos hetken toisest pitää
mut nyt ois aika irrottaa ennekuin sattuu lisää.

Rakkaus on voimasana
en sitä ihan ymmärrä.
Jotain tää on kuitenkin,
mut vähän liikaa mulle.

Olis helppo sut vaan unohtaa,
kun joku kääntäis kytkintä,
sulkis sut mun mielestä,
poistais sydämestä.

Menisitkö pois
vaikka tää sattuu jo sanoo,
vapauta mun mieli että voin elää,
pois mun sydämestä vaikka se hajoo.