Se päivä oli
ihanin
iloa, naurua
keskustelua
läheisyys.
Tulisimme vielä
tänään näkemään.
Ai, se sattui
puhelimen ääni
vaikka en vielä
tiennytkään.
Sairaalaan vei tieni
veli, ei
ei
kyllä liikkumaton
makasi vuoteella.
Tönäisy ja sanat
mennään
mennään jo kotiin.
Ei hän nouse
liikkumaton
eloton
kalpea, makaat.
Kyyneleet
tuska sydämmessä
täyttää mut.
Vielä käännyn ja
yritän saada sut
mukaani.
Kuitenkin Sinä
elät vielä ja aina
mun sydämmessäni.
Kiitos Kari
näistä yhteisistä
vuosista
olet rakas......
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi