Ja joskus on hetkiä, jolloin tajuan jonkun välittävän
Mutta samassa hetkessä tajuan itseni vain kuvittelevan
Ja suljen mielestä sen vaihtoehdon.
Lopulta aurinko nousee taivaanrannan takaa.
Lopettaa tuskani taas hetkeksi.
Näinä unettomina öinä mietin aina ja vain jos vain joku rakastaisi
Pitäisi kädestä ja sanoisi rakastavansa
Mutta unelmat ne aina särkyvät, enkä tiedä milloin oppisin olemaan unelmoimatta.
Voi, nouse jo aurinko niin pääsen tästä!
Selite:
(kirjoitettu klo. 04:12:32)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aika myöhään olet kirjoittanut mutta runo on todella hyvä :) hinoja sanoja noin aamuyöllä saatuja :)