Nimetön

Kuulen tasaisen hengityksesi
leijut unien maassa
läheisyytesi saa minut tuntemaan
lämmön & turvallisuuden
jota ilman en jaksaisi elää

Et sitä tiedä
enkä pysty sitä sinulle koskaan kertomaan

Olemme ehkä sittenkin ne luontofilmin tiikerit
jotka nukkuvat viidakon kuumuudessa
toisiinsa käpertyneinä
huumaantuneena kehräten

Voi kuinka pysyisinkään aina kiinnostavana!
ettet vain kyllästyisi minun surulliseen mieleeni
ja hassuun nauruuni

liian monet parit ajautuvat erilleen ja unohtavat sen

miten kaunista kaikki joskus oli
miten tärkeä toinen joskus oli

Kunpa me olisimme ne ensimmäiset, jotka
luonnonlakeja, viettejä
todennäköisyyttä ja huonoa onnea
uhmaten
pysyisimme aina yhdessä

villinä tiikeriparina

koko muun maailman unohtaneina