Oli pimeä ilta ja odotin vain ääressä ikkunan.Tiesin, että pian joku tulisi ja koputtaisi oveen,sitä kuka se olisi en ajatellut.Tärkeintä olisi, että joku tulisi. Odotin, odotin ja odotin, mutta kukaan ei vastannut kutsuuni.Lopulta väsyin, en enää jaksanut odottaa ja vihdoin-nukahahdin.
Tuli aamu ja avasin silmäni ja huomasin hahmon ovella, viiimeinkin joku oli tullut. Joku koputti oveen, vihdoin, vihdoin ajattelin mennessäni avaamaan ovea.Ja miten ihmeessä siinä seisoi hän jonka sisimmässäni toivoin seisovan.Odotus oli palkittu, vihdoin, vihdoin.
Selite:
Tällänen tää nyt on..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
