Siinä se tuhisee mun vieressä. Samalla jotenkin niin hirveän pienenä ja toisaalta suurimpana asiana mitä minulla on koskaan ollut. Ajattelen kuinka vähän näitä aamuja on enää jäljellä ja takerruin kiinni siihen aamuhämärän pehmeään hetkeen jossa tuoksuu vielä uni. Elämme viimeistä aamua yhdessä pitkään aikaan ja ajattelen vain kuinka rakastankaan hänen vierestään heräämistä. Miten toinen ihminen voi tehdä minut näin rauhalliseksi ja levolliseksi ja kuinka onnekkaita ovat ne jotka saavat herätä toistensa vierestä joka ikinen päivä. Toivottavasti he osaavat olla kiitollisia.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onhan se eräs perusasioista, jonka sois kaikille