En tiedä nähdäänkö enää.
En kai sua luokseni saa.
Sua en vaan voi unohtaa.
Vaikka mitä meille tapahtuis,
vaikka kaukana toisistamme oltais,
susta tykkäämättä en olla vois.
Sun haluun vaan tietävän,
susta välitän.
En sua koskaan satuttaa vois,
kumpa sun aina onnellinen olla ois.
Kumpa säkin mua ymmärtäisit,
edes vähän välittäisit.
Vaikka olisitkin toisen,
ja sitä aina kestäisi en.
En rakkauttasi sotkea halua,
sun ei tarvii murehtia.
Kumpa joskus vielä nähtäisiin,
toisillemme juteltaisiin.
Ikävä mun on sua,
rakastan vielä sua.
Selite:
Kirjotettu aamuyöstä unettoman yön jälkeen. Tääkin on sulle Maria..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tosi suloinen ja haikea runo.
kaunishan tämä.
tosiaan tästä näkee,
että välität.
Aivan ihana ja kaunista tekstii! <3
Samanlainen tunnelma, itsellään yhtä äijjää kohtaa :)