Sielunu mä kadotin, toivon kipinän menetin. Vajosin maahan hämärään, kylmään ja hengettömään. Kuljin kohti pimeää, tuntemetta elämää. Usvan seasta sinut erotin, katseesi kohtasin. Autoit munit maahan valoisaan, kun kättäsi sain koskettaa. Nyt kuljemme yhdessä elämän teitä, toivon kipinä lämmittää jälleen meitä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
