16 vuotiaan elämä

- Älä tee sitä! huusi Nahira Zitamalle, joka oli katolla tekemässä itsemurhaa.
- Mun elämä on niin paska, että mä en jaksa enään! huusi Zitama.
Vähä ajan kuluttua tuli palokunta, ambulanssi ja poliisit paikalle ja myös Zitaman vanhemmat.
- Zitama rakas, tuu pois sieltä, huomenna on uusi päivä! huusi Zitaman äiti huolestuneena tyttärensä askelia koht katon reunaa.
Yksi poliiseista hiipi tikapuita pitkin katolle ja hiipi Zitaman taakse ja sai hänestä otteen.
- Päästä irti! huusi Zitama ja yritti päästä pois.
Poliisi vei Zitaman alas ja Zitaman vanhemmat ottivat tyttärensä vastaa, laskivat hänet maahan ja huusivat itku kurkussa:
- Miksi sinä teet tätä, oisi voinut sattua sinuun!
Sitten perhe menivät autoon ja lähtivät kotia.
Kotiin tultua Zitaman isä kantoi tyttärensä omaan sänkyynsä ja sanoi vielä hänelle:
- Säikytit meidät taas kerran. Kai sinä ymmärrät, että me välitämme sinusta niin paljon, ettemme halua, että sinuun sattuu.
Isä pyyhki poskiltaan kyyneleet ja lähti pois.
Zitama vielä jäi valvomaan ja ajatteli isän äskeisiä sanoja.
Hän otti tyynyn alta puukon ja rupesi viilteleen itteään ja sanoin hiljaa ääneen itselleen:
- Mä en jaksa enään, mun elämä on niin paska.
Lopulta Zitama lopetti viiltelyn ja nukahti.
Seuraava aamuna Zitama valmistautui koulua varten.
- Huhuu, Zitama! huhuili Nahira ja meni Zitaman huoneeseen.
Tytöt halasivat toisiaan ja itkivät.
- Onko kaikki nyt hyvin, et kai enään ajattele kuolemaan? kysyi Nahira huolestuneena.
- Ei ole mitään hätään, kaikki on nyt hyvin, vastasi Zitama.
Yhtä äkkiä Nahira katsoi Zitaman kättä ja huomautti:
- Sinähän vuodat.
Zitama yritti peittää haavat hihalla, mutta verta tuli hihankin läpi.
- Mennään lääkäriin, sanoi Nahira huolestuneena.
- Ei tarvitse, ne ovat vaan pinta naarmuja, sanoi Zitama ja jatkoi:
- Mennään nyt kouluun, muuten me myöhästytään.
Zitama meni edeltä, mutta Nahira jäi vielä tutkimaan Zitaman yöpukua, joka oli aivan veressä.
- Tule jo nyt sieltä! huusi Zitama ja meni ulos.
Nahira menee Zitaman luo ja näyttää hänen yöpukuaan ja kysyi huolestuneena:
- Onko ihan varmasti kaikki hyvin?
Zitama otti yöpukunsa Nahiran kädestä ja huusi:
- Joo.. kaikki on hyvin, mutta viel paremmin olisi, jos et jatkuvasti puuttuisi mun asioihin!
- Zitama, mä haluun auttaa sua, en oikeesti halu että sulle käy huonosti! huusi Nahira Zitaman perään, joka juoksi häntä pakoon, kunnes Zitama pysähtyi ja sanoin:
- Minulla ei ole kaikki hyvin, mutta en haluaisi myöskään, että huolehtuisit, kyllä minä pärjään.
Tytöt jatkoivat matkaan.
Kouluun tultua poika jengi menivät Zitaman eteen ja huusivat:
Oisit vaan hypännyt sieltä katolta, kun kukaan ei kehtaa kattoa sua enään, vitun huora!
Nahira vetään Zitaman pois poika porukasta.
Ihan turhaa sää sen kaa oot, kun ei se tosta ikinä muutu! huusivat pojat Nahiralle.
Tunti alkoi ja Zitama meni luokkaan omalle paikalle, kunnes hän huomasi, että hänen pulpettiin oli kirjoitettu:
'' Kuole jo huora, ei sun naamaa jaksa kukaan kattoo! ''
Zitama purskahti itkuun ja juoksi pois luokasta pihalle.
Hän kiipesi tikapuita pitkin katolle.
Hän löysy köyden, otti sen ja sito sen savupiipun ympärille ja sitten vielä oman kaulan ympäri.
Hän juoksi kohti katon reunaa, hyppäsi ja hirtti itsensä.
Nahira menee vessaan ja vessasta tultua hän näkee jotain omituista roikkuvan katon reunasta.
Hän menee lähemmäs katsomaan, kunnes hän huomaan, että hänen parhaansa kaverinsa oli hirtettynä siellä ja juoksi luokan käytävällä huutava apua.
Zitaman oma opettaja kuuli sen ja meni katsomaan mikä oli hätänä.
- Zitama... teki itsarin, Nahira mutisi ja purskahti itkuun.
Opettaja meni ulos ja näki Zitaman hirtettynä katon reunalta ja soitti äkkiä apua.
Palokunta, ambulanssi ja poliisit tulivat paikalle.
Palokuntalaiset irrottivat Zitaman kaulasta köyden ja veivät hänet alas.
Lääkärit yrittivät elvyttää, mutta he epäonnistui ja sanoitat opettajalle:
- Olemme pahoilamme, mitään ei ollut tehtävissä.
He peittivät ruumiin ja veivät sen pois.
Kaikki oppilaat tulivat ihmeissään kattoon ja kysyivät opettajalta:
- Mikä on tekeillä, miksi palokunta, ambulanssi ja poliisit tulivat?
- Zitama... on.. kuollut, mumisi opettaja ja pyyhki kyyneleet kasvoiltaan.
Kaikki oppilaat olivat poissa tolaltaan ja menivät heti takaisin omille luokilleensa.
2 viikkoa myöhemmin oli Zitaman hautajaiset.
Zitaman arkku laskettiin kuoppaan ja peitettiin kuoppa mullalla.
Kaikki lähtivät kotia, mutta Nahira jäi vielä kattoon Zitaman hautaan.
Han laittoi kukkansa Zitaman hautakiven ääreen ja sanoi:

- Hyvästi, rakas ystävä.