Havahdun,
näkemään naamiot nämä,
silkkiset kankaat, kuoret,
ihoon kiinni palaneet.
Piilossa kasvava lapsi,
vailla kahleita näitä,
oppiakseen, ymmärtäkseen.
Peilissä marionetti,
vailla muistoja, totuutta,
seurana orastava aavistus.
Poskella ilon ja surun kyynel,
vellova tunteiden kakofonia,
ihmisiän unohduksen labyrintti.
Vaan pinta murtuu, hajoaa,
ja sisin paljastuu,
syntyäkseen tai...
...levätäkseen vapaana kierrosta.
Selite:
Runo ihmisyydestä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Vahva ja puhutteleva..onnea sinulle synttäreittesi johdosta :)