Kun kävin eilen nukkumaan, mietin taas hiljaa samaa tyttöä.
En saanut unta. Oot niin kaukana,
Jos voisin, mä sun luokses tulisin,
En voi sua unohtaa, en tahtoisikaan.
Kumpa nähtäisiin vielä joskus.
Kumpa saisin olla sun lähellä,
edes pienen hetken,
hetken, jota koskaan en unohtaa vois.
Jokainen tarvitsee rakkautta
Se on tunne, jonka haluaisin kestävän ikuisesti.
Kumpa se ei ikinä katois.
Ois niin paljon sanottavaa,
muttei ketään jolle sitä kertoa.
Kumpa sinä mun luona olisit,
halaisit ja lohduttaisit
Voisitko koskaan mua rakastaa,
vai olisiko parempi vaan luovuttaa?
Pitäis kai uskoa parempaan,
yrittää unohtaa vaan.
Se on vaan niin vaikeaa.
Selite:
Kirjotin tän runon aika haikeissa mielialoissa, kun ajattelin yhtä tyttöä, jota en ehkä enää näe.. Ykspuolista rakkautta valitettavasti.. Tää on sulle Maria.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis!
Nätti..
Ja itse pystyy niin hyvin samaistumaan tähän aiheeseen... :|
aww.. Aivan ihana tääkin :o <3