Jumitan keskellä asfalttiviidakkoa hengittäen pakokaasua parvekkeelta.
En jaksanut lähteä kauemmas tänään.
Yöpaitani helmassa on banaanijugurttia.
Paljaita jalkojani palelee jäätyneellä matolla.
Kavereille sanoin että en ole kotona.
Tarkemmin ajateltuna en edes valehtele
Ensimmäinen viikonloppu kaupungissa puoleen vuoteen.
Pelkkä ajatus ensi viikosta ahdistaa.
Selite:
Kun on viikonloput tottunut viettämään kavereitten kanssa maalla,tuntuu oudolta viettää se(olosuhteitten pakosta)yksin kaupungissa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo on kaunis, eloissa ja todellinen. Saman tarinan voisi rinnastaa moneen muuhunki asiaan kun kaupunkiin palaamiseen, ajattele esim. vierotus oireet? Metaforisesti ajateltuna, sopiva myös semmoseen olo tilaan, ja sitähän tämäkin osittain on... maasta =)
haleja
Sivut