Näkymä selän silmien takana

Koneet huutavat kesäyössä
raastaen asfaltin pintaa
minä kannan sisälläni
sydäntä, joka jäätää rintaa

Humalaiset laulavat kadulla
säkenöivästä voimasta
olen lakannut säteilemästä
paremmasta unelmoimasta

Nämä unelmat toteutuessaan kuolevat
eikä niitä henkiin voi herättää uudestaan
muista se, että jokainen unelma elää
vain, jos ei niitä toteutettaisi koskaan

Humalaiset vaeltavat kadulla
vannoen ikuista rakkautta
kaatuvat aina samalla ladulla
kunnes ei enää ylös nousta

Koneet ulvovat aurinkoa nousevaa
jylinää ei peitä asfaltin pinta
ja minun mittani täyttyy ainoastaan
kun kahvipurut ovat mitassa tasaisena