Jasmiininkukka

Runoilija Mystis

Minä kai totuin siihen kaikkeen
totuin niin etten enää nähnyt
miten maisema muutti muotoaan

Miten kadunkulmiin saapuivat
uudet aseet
uudet miehet
uudet uutiset
jostain kaukaa merien takaa

Ja miten äänet lakkasivat olemasta
erillisiä ääniä

Oli vain yksi räjähdys
sitä seuraavat juoksuaskeleet
huudot
veren haju
ja punaisenalaskevan pölyn sihinä

Ja hiljaisuus

Sellainen ääni
kuin sata sydäntä
lakkaisi sykkimästä
yhtaikaa

Siihen kaikkeen
jollaintapaa
totuin

Ja vielä
jollain hullulla tavalla
tunsin olevani elossa
enemmän kuin koskaan
lasinsirpaleiden rasahdellessa
jalkojeni alla

Niin elossa
etten nähnyt sitäkään
miten suru muutti katseeseesi
yhä syvemmälle silmiisi
kyyneltesi pimennysverhojen taa

Ja miten eräänä päivänä
naurusi oli kuollut

Jasmiininkukka
sinä päivänä minäkin lopulta
kuolin

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ja tämä on tänäkin päivänä totta siellä missä soditaan.
Hienoa kerrontaa..surumielinen runo
Koskettava. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot