Kehystämättömät

Lämminhenkinen hyvä runo :-)

Merkityksellinen hetki, josta hämmentävää kyllä,
riittää kerrottavaksi pidempäänkin tarinaan ja toiseenkin!
Kaunis kuvaus!
 

Se hetki, jossa vaikka vain hetken, saa olla rakkaimpansa  kanssa - siinä kaikki ulkopuolinen menettää merkityksensä, mutta samalla se antaa uutta merkitystä maailmalle.  Maailma saattaa sittenkin olla hyvä paikka meille kaikessä tässä myllerryksessä, vihan lietsonnassa. Kehykset rajaavat taideteoksen, ja olisi ideaalia, jos rajoja ei olisi.  Me olemme vajavaisia, niin myös taide! Vain rakkaus voi olla täydellistä, kun sille ei aseteta esteitä ja rajoituksia.

Hieno.

Kaunis rakkausruno. Erityisesti pidän kohdasta: "eikä millään ole merkitystä / ja kuitenkin kaikella". Runon tunnetilasta irroitettuna sen voi kasvattaa filosofiaksi. Mun ajatusmaailmassa se liittyy tiettyihin puitteisiin, joissa eräs Paavali-nminen mies sanoo: "Hänen tuntemisensa rinnalla olen lukenut kaiken roskaksi" ja juuri siinä kaikki tuleekin tärkeäksi. Mutta taas olen kaartanut aiheesta kauas ja mennyt omiin mietteisiin, josta palaan takaisin tekstiisi, asetan sanat siihen yhteyteen. Kaikessa rakkaudessa on jotain samaa. Siinä muu menettää merkityksensä tullakseen tärkeäksi ja koettavaksi, vastaanotettavaksi sen valossa. Parhaimmillaan se toimii. 

Ajatonta kauneutta, nautinto lukea.